Glukoosi
fP-Gluk KL 1468
Glukoosi on tärkeä elimistön energialähde, jota elimistön kaikki solut pystyvät käyttämään hyväksi. Punasoluille glukoosi on ainoa energialähde samoin elimistön normaalitilassa myös aivoille. Plasman glukoosi on peräisin ravinnosta ja maksan ja lihaksiston glykogeenivarastoista. Glukoosipitoisuuden säätelyyn osallistuvat haiman erittämät hormonit insuliini ja glukagoni. Näistä insuliini pyrkii alentamaan aterianjälkeistä glukoositason nousua. Glukagoni vaikuttaa tarvittaessa glukoosin tuottoon maksan glykogeenivarastosta. Glukoosintuottoon lisäävästi vaikuttavat myös glukokortikoidit, adrenaliini, kasvuhormoni ja kilpirauhashormoni tyroksiini.
Indikaatiot
Heikentyneen glukoosin siedon ja diabeteksen diagnostiikka.
Näyte
1.0 ml fluoridisitraattiplasmaa. Paastonäyte.
Säilytys ja lähetys
Näyte säilyy jääkaapissa viikon, pidempiaikainen säilytys pakastettuna. Lähetys huoneenlämmössä, jos perillä vuorokauden kuluessa.
Menetelmä
Fotometrinen, heksokinaasimenetelmä. Akkreditoitu menetelmä.
Vastausaika
1-2 arkipäivää
Viitearvot
AIkuiset, yli 16 v 4.0 – 6.0 mmol/l
WHO:n luokituksen (2006) mukaan glukoosin paastoarvo välillä 6.1 – 6.9 mmol/l viittaa heikentyneeseen glukoosin sietoon ja arvo ≥7.0 mmol/l viittaa diabetes mellitukseen.
Tulkinta
Paastonjälkeinen glukoosipitoisuus on keskeinen mittari mahdollisen diabeteksen luokittelukriteerinä. Insuliinin puute tai insuliiniresistenssi estää glukoosin pääsyä solujen sisälle ja johtaa glukoosipitoisuuden nousuun plasmassa. Aikuisilla paastoglukoosin pitoisuus välillä 6.1 – 6.9 mmol/l viittaa heikentyneeseen glukoosinsietoon ja arvo 7.0 mmol/l tai suurempi viittaa diabetes mellitukseen eli sokeritautiin.
Korkea glukoosipitoisuus, hyperglykemia voi liittyä myös tiloihin, kuten sydäninfarkti, leikkaukset, erilaiset traumat, akuutti pankreatiitti, neuroblastooma, feokromosytooma, Cushingin tauti ja sepsis.
Matala glukoosipitoisuus, hypoglykemia voi johtua liiallisesta insuliini- tai oraalisesta tablettilääkityksestä. Insuliinia erittävä kasvain, insulinooma voi aiheuttaa hypoglykemian samoin lisämunuaisen kuorikerroksen ja aivolisäkkeen etulohkon vajaatoiminta.
Lievään hypoglykemiaan liittyy heikotuksen tunnetta, hikoilua, näläntunnetta ja sydämen tykytystä. Vaikea hypoglykemia, jossa glukoosipitoisuus on alle 2.5 mmol/l aiheuttaa keskushermosto-oireita, kuten näköhäiriöitä, puheen häiriöitä, kouristelua ja lopulta tajunnan heikkenemistä.
Tiedustelut
mila@milalab.fi
