Sinkki

SINKKI, kokoveri ja punasolu

B -Zn KL 2636,

E -Zn KL 8208

Sinkki on ihmiselle välttämätön hivenaine, jota on kaikissa elimistön nesteissä, kudoksissa ja elimissä. Suurin osa elimistön sinkistä on lihaksissa (lähes 60 %) ja luustossa ((30 %), pienempi osa sinkistä sijaitsee maksassa ja ihossa. Sinkki ei varastoidu elimistöön, joten sinkkiä tulee saada ravinnon kautta. Ruoan sinkistä imeytyy suolistosta noin 30 %. Ruoansulatuskanavaan vapautunut sinkki poistuu ulosteiden mukana, pienen osan sinkistä erittyessä munuaisten ja ihon kautta.

Pääosa verenkierrossa olevasta sinkistä on punasoluissa. Plasmassa sinkki on sitoutuneena pääasiassa albumiiniin ja α-makroglobuliiniin ja plasman sinkkipitoisuus on vain noin 0.1 % elimistön sisältämästä sinkistä. Sinkki on rakenteellisena osana useissa metalloentsyymeissä, osallistuen lähes kaikkeen aineenvaihduntaan. Sinkki osallistuu perimäaineksen säätelyyn ja proteiinien tuotantoon. Erityisen tärkeä rooli sinkillä on immuunivasteen ylläpidossa sekä kuparin ohella superoksididismutaasientsyymin (Cu-Zn-SOD) rakenneosana sinkillä on tärkeä merkitys antioksidatiivisessa solujen suojauksessa.

Sinkkipitoisuuden määritys kokoverestä/punasoluista kuvastaa elimistön sinkkitasoja.

Indikaatiot

Hivenainesaannin tai –altistuksen seuraaminen. Sinkin puutoksen diagnostiikka.

Näyte

B -Zn, 5 ml litium- tai natriumhepariiniveri. Sekoita näyte hyvin. Putkessa ei saa olla hyytymiä. Ota hivenainenäytteet viimeiseksi näytteenottoneulan puhdistamiseksi mahdollisista hivenainejäämistä. Jos on vain tämä pyyntö, ota ensin yksi ylimääräinen putki. Paastoa ei tarvita. Ei hivenainevalmisteita 12 h ennen näytteenottoa. Vastaus vakioidaan kokoveren hematokriittiarvoon (B -PVK). Asiakkaan tulisi määrittää hematokriitti (Hkr) ennen näytteen lähettämistä ja ilmoittaa tulos lähetteessä. Hkr-arvo on välttämätön tulosten tulkinnalle. Ilman mitattua Hkr-arvoa käytetään vakio Hkr-arvoa.

E -Zn, 10 ml litiumhepariiniverta (3 ml punasolumassaa, ks. ohje alla)

E -Zn näytteen käsittely

  1. Sekoita välittömästi näytteenoton jälkeen kääntelemällä 5-10 kertaa
  2. Sentrifugoi putken jäähdyttyä
  3. Poista plasma- ja valkosolukerrokset
  4. Lisää solumassan päälle solumassaa vastaava määrä 0.9 % NaCl-liuosta
  5. Sekoita ja sentrifugoi
  6. Poista pesuliuos (NaCl) punasolujen päältä, sekoita hyvin
  7. Mitattu tulos korjataan E-Hkr –vakioarvolla; naisilla 93 % ja Miehillä 94 %

Säilytys ja lähetys

Näytteenottopäivänä lähetys huoneenlämmössä (lähetys ma-to). Viikonlopun yli säilytys pakastettuna, lähetys huoneenlämmössä.

Menetelmä

ICP-MS, Akkreditoitu menetelmä (B -Zn)

Viitearvot

B -Zn   naiset  65 – 107 µmol/l (hkr 0.39)

B -Zn   miehet  68 – 115 µmol/l (hkr 0.42)

Hkr-arvo vaikuttaa viitearvoihin. Tarvittaessa voidaan mitata myös Cu, K, Mg, Mn, P ja Se.

E -Zn   145 – 244 µmol/l

Tulkinta

Koska sinkki ei varastoidu elimistöön, ravinnon mukana saadun sinkin merkitys korostuu. Runsaasti sinkkiä on eläinperäisissä tuotteissa sekä kasvikunnan tuotteista täysjyväviljassa, siemenissä ja pähkinöissä. Kasvisten sisältämä fytaatti sitoo sinkkiä estäen sinkin imeytymistä, millä on merkitystä vegaanista ruokavaliota noudattavilla. Sinkin tarve on erityisen suuri lapsilla, kasvuikäisillä nuorilla, raskaana olevilla sekä imettävillä naisilla.

Kasvuiässä lievä tai kohtalainen sinkin puutos voi aiheuttaa kasvun hidastumista, poikien sukuelinten kasvun muutoksia ja iho-oireita. Vakavaa sinkin puutosta voi esiintyä aliravitsemustiloissa, joihin liittyy vakava proteiininpuutos, suolistosairauksissa ja alkoholismissa. Puutosoireina voi esiintyä hiustenlähtöä, ripulia, makuaistin heikkenemistä, iho-oireita sekä erilaisia käytöshäiriöitä. Sinkin puutosta voi esiintyä myös vanhuksilla, joiden ravinnonsaanti on heikentynyt. Vakava sinkin puutos johtaa immuniteetin heikentymiseen ja infektioiden esiintymiseen.

Liiallinen sinkin saanti heikentää kuparin imeytymistä. Akuutti sinkkimyrkytys voi syntyä 200 mg kerta-annoksesta aiheuttaen metallista makua suussa, huimausta, pahoinvointia ja vatsakipua. Päivittäinen suuri annos (60 mg) vähentää kuparientsyymien aktiivisuutta ja vielä suuremmat annokset (150 mg/vrk) vaikuttavat selvästi kuparimetaboliaan ja immuunivasteen häiriintymiseen. Aikuisten päivittäisen sinkinsaannin ei tulisi ylittää 25 mg. Lapsilla hyväksyttävissä olevat sinkinsaannin arvot ovat aikuisia pienemmät.

Sinkin ja kuparin mittaamisella on suuri merkitys näiden metallien puutteesta tai ylimäärästä johtuvien sairauksien ehkäisyssä ja hoidossa. Sinkin ja kuparin tasapainoinen saanti ja imeytyminen takaavat osaltaan kehon normaalia aineenvaihduntaa ja terveyttä.

Tiedustelut

mila@milalab.fi