Seleeni

SELEENI, kokoveri

B-Se ATK 8011

Seleeni on elimistölle välttämätön hivenaine, jonka määrä ravinnossa vaihtelee suuresti maantieteellisesti riippuen maaperän ja käytetyn rehun seleenipitoisuuksista. Eläin- ja kasvikunnassa seleeni on aminohappoihin, kysteiiniin ja metioniiniin sitoutuneena. Myös epäorgaanisia seleenimuotoja esiintyy (selenaatti, seleniitti). Suurin seleenipitoisuus on lihaksissa, maksassa, munuaisissa sekä kiveksissä. Seleenin imeytyminen suolistosta riippuu sen kemiallisesta muodosta sekä muista ravinnon yhdisteistä eikä sen mekanismia tarkkaan tunneta.

Seleeni on tärkeä elimistön antioksidanttipuolustuksessa osallistuen glutationiperoksidaasientsyymien (GSH-Px) osana haitallisten peroksidien pelkistysreaktioihin. GSH-Px:n lisäksi seleeni osallistuu solujen hapetus-pelkistystapahtumiin tioredoksiinireduktaasientsyymien kautta. Seleenillä on tärkeä osa myös kilpirauhashormonien aineenvaihdunnassa. Seleeni vaikuttaa jodityrosiinidejodinaasien aktiivisuuteen osallistuen aktiivisen kilpirauhashormonin trijodityroniinin muodostukseen tyroksiinihormonista sekä kilpirauhashormonien inaktivointiin. Seleeni suojaa sydäntä ja estää raskasmetallien haitallisia vaikutuksia sekä osallistuu immuunipuolustukseen. Seleeni muistuttaa rikkiä kemiallisilta ominaisuuksiltaan voiden korvata aminohappojen rikin.

Kokoveren seleenipitoisuus kuvastaa elimistön seleenitasoja.

Indikaatiot

Elimistön seleenitasojen tutkiminen. Seleenipuutoksen epäily.

Näyte

5 ml litium- tai natriumhepariiniveri.

Sekoita näyte hyvin. Putkessa ei saa olla hyytymiä. Ota hivenaine-näytteet viimeiseksi näytteenottoneulan puhdistamiseksi mahdollisista hivenainejäämistä. Jos on vain tämä pyyntö, ota ensin yksi ylimääräinen putki. Paastoa ei tarvita. Ei hivenainevalmisteita 12 h ennen näytteenottoa.

Säilytys ja lähetys

Näytteenottopäivänä lähetys huoneenlämmössä (lähetys ma-to). Viikonlopun yli säilytys pakastettuna, lähetys huoneenlämmössä.

Menetelmä

ICP-MS, Akkreditoitu menetelmä

Vastausaika

10 arkipäivää

Viitearvot

aikuiset   1.1 – 2.8 µmol/l

alle 20 v  1.2 – 2.2 µmol/l

Samasta näytteestä voi tarvittaessa mitata myös Cu, K, Mg, Mn, P, ja Zn.

Tulkinta

Elintarvikkeissa seleenin lähteitä ovat liha, kala, täysjyvävilja, palkokasvit, sienet ja pähkinät. Erityisesti parapähkinät sisältävät runsaasti seleeniä. Koska seleeniä lisätään lannoitteisiin seleeninsaannin turvaamiseksi, luomutuotteiden seleenipitoisuudet ovat alhaisemmat verrattuna tavallisiin elintarvikkeisiin.

Seleenin puutosta voi esiintyä endeemisillä seleeninpuutosalueilla. Kiinassa on tavattu seleenin puutteesta johtuvaa kardiomyopatiaa eli Keshanin tautia erityisesti lapsilla ja nuorilla naisilla. Paitsi seleeninpuutos taudin puhkeamisen on uskottu johtuvan lisäksi virusinfektiosta sekä E-vitamiinin puutoksesta. Kashin-Beckin nivelrustotautiin myös Kiinassa endeemisesti esiintyvänä liittyy seleenin puutos. Seleenin ja jodin samanaikaisen puutoksen on todettu johtavan kretinismiin. Matala seleenipitoisuus on liitetty myös kroonisiin tauteihin kuten syöpään, kardiovaskulaarisiin tauteihin sekä astmaan.

Seleenimyrkytys voi seurata pitkäaikaisesta seleenisaannista, joka ylittää 900 µg:n vuorokausiannoksen. Myrkytysoireina esiintyy aluksi huonovointisuutta, heikotusta ja ripulia ja myöhemmin ilmenevinä oireina hiustenlähtöä, kynsi- ja hammasmuutoksia sekä iho- ja hermostovaurioita. Ylimäärä seleenistä erittyy virtsaan, mutta erittäin suurina pitoisuuksina erittyminen voi tapahtua myös keuhkojen kautta. Keuhkojen kautta erittyvä dimetyyliseleeni aiheuttaa hengitykseen valkosipulimaisen hajun. Suositusten mukainen suurin turvallinen seleenin päiväsaanti aikuisille on 300 µg.

Tiedustelut

mila@milalab.fi