RAUTA, kokoveri
fB-Fe KL 3748
Rauta on ihmiselle välttämätön hivenaine, jonka tärkein tehtävä on turvata elimistön hapensaanti. Elimistön toimintoihin osallistuvasta raudasta suurin osa on punasolujen hemoglobiinissa, maksan hemosideriinissä, lihaksiston myoglobiinissa ja rautaa sisältävissä entsyymeissä. Verenkierrossa rauta kulkeutuu sitoutuneena kuljetusproteiiniinsa transferriiniin ja maksaan rauta on varastoituneena ferritiinissä, joka on elimistön tärkein rautavarasto. Ruoan sisältämä rauta imeytyy ohutsuolesta ferromuodossa (Fe2+). Kuljetusproteiiniin sitoutuminen edellyttää ferromuodon hapettumista ferrimuotoon (Fe3+), mihin tarvitaan kuparientsyymiä ja kuparin kuljetusproteiinia keruloplasmiinia. Transferriiniin sitoutunut rauta kuljetetaan kohdesoluun transferriinireseptorin välittämässä endosytoosissa. Raudan homeostaasin säätely elimistössä tapahtuu elimistön tärkeimmän rautatasapainoa säätelevän, maksassa syntetisoidun peptidihormonin, hepsidiinin kautta. Rautatasapainon säätelyyn osallistuu myös rautaa sitova ja erityisesti suoliston immuunipuolustukseen vaikuttava proteiini laktoferriini
Suurin osa raudasta (70-90 %) kulkeutuu luuytimeen, missä se käytetään punasolujen hemoglobiinisynteesiin. Hemoglobiini sekä lihaksiston myoglobiini osallistuvat hapen kuljetukseen elimistössä. Hemoglobiini vie happea keuhkoista kudoksiin ja myoglobiinilla on tärkeä osuus hapen kuljetuksessa, varastoimisessa ja hapen vapauttamisessa lihassupistuksen aikana. Rauta osallistuu myös elektronien kuljetukseen ja energiarikkaan ATP:n muodostukseen mitokondrioissa sytokromientsyymien osana. Peroksidaasientsyymien osana rauta suojelee soluja vetyperoksidin hapettavalta vaikutukselta toimien siten myös antioksidanttina.
Indikaatiot
Elimistön rautatasojen selvittäminen.
Näyte
2 ml litium- tai natriumhepariiniverta
Sekoita näyte hyvin. Putkessa ei saa olla hyytymiä. Ota hivenainenäytteet viimeiseksi näytteenottoneulan puhdistamiseksi mahdollisista hivenainejäämistä. Jos on vain tämä pyyntö, ota ensin yksi ylimääräinen putki. Paastoa ei tarvita. Ei hivenainevalmisteita 12 h ennen näytteenottoa.
Säilytys ja lähetys
Näytteenottopäivänä lähetys huoneenlämmössä (lähetys ma-to). Viikonlopun yli säilytys pakastettuna, lähetys huoneenlämmössä.
Menetelmä
ICP-MS
Vastausaika
10 arkipäivää
Viitearvot
6,2 – 10,4 mmol/l
Samasta näytteestä voi tarvittaessa mitata myös Cu, K, Mg, P, Mn, Se ja Zn.
Viitealueet on laskettu Mineraalilaboratorio Milan tutkimustietokannasta, josta viitejakaumasta on poistettu selvästi poikkeavat tulokset. Loppuaineistosta on määritetty 90 %:n keskipersentiiliväli. Päivitetty viimeksi 2017.
Tulkinta
Elimistössä rautaa on miehillä 4-5 g ja naisilla 2-3 g. Keskimääräinen päivittäinen tarve miehillä on 7 mg, hedelmällisessä iässä olevilla naisilla 10 mg ja vaihdevuosien jälkeen 6 mg.
Raudan puutoksen aiheuttama anemia on maailman yleisin mikroravintoaineen puutos. Lievässä raudan puutostilassa elimistö pyrkii pitämään yllä kudosten hapen saantia lisäämällä sydämen lyöntitiheyttä. Vähitellen kehittynyt anemia voi osoittaa oireita vasta, kun hemoglobiiniarvo putoaa alle 80 g/l. Anemian oireina esiintyy kalpeutta, väsymystä, hengästymistä ja lisääntynyttä sydämen lyöntitiheyttä. Elimistön immunologinen puolustus heikkenee ja ruumiinlämmön ylläpito voi heiketä kilpirauhashormonien vähentyneen tuoton seurauksena. Rautaa tarvitaan kilpirauhashormonien tuotantoa säätelevän entsyymin osana ja raudan puute estää myös aktiivisen kilpirauhashormonin, T3, kiinnittymistä solun pinnalla reseptoriin, joka välittää sen vaikutuksia. Raudan puutostila voi johtaa muiden kahdenarvoisten metalli-ionien imeytymisen tehostumiseen ja altistaa elimistöä myrkytyksille.
Raudan puutoksen syynä voivat olla ravitsemukselliset tekijät kuten raudan ja imeytymistä edistävien ravintotekijöiden puutos, lisääntynyt tarve esim. imeytymisen heikentymisen johdosta ikääntyessä tai lääkkeiden vaikutuksesta (mm. happosalpaajat), suolistotulehdusten johdosta tai taustalla voi olla myös piilevä keliakia tai liiallinen raudan menetys. Liiallinen menetys voi johtua runsaista kuukautisista, suolistosairauksista, loisten tai lääkeaineiden kuten tulehduskipulääkkeiden aiheuttamista suolistoverenvuodoista. Alkuraskauden aikaisen raudanpuutosanemian on katsottu voivan johtaa ennenaikaiseen synnytykseen, lapsen pieneen syntymäpainoon ja sikiön kuolemaan.
Elimistön rautatasapainon säätelymekanismin pettäessä, elimistöön voi kertyä liikaa rautaa, jota ei voi saada liikaa ravinnosta. Raudan kertymiseen voi johtaa pitkäaikainen liiallinen lisäraudan käyttö, geenimutaatio ja krooninen maksasairaus. Kroonisessa yliannostuksessa rauta varastoituu makrofageihin hemosideriiiniin sitoutuneena. Tilaa kutsutaan hemosideroosiksi, niin kauan kuin kudosvaurioita ei esiinny. Geenivirheestä johtuvassa perinnöllisessä hemokromatoosissa elimistöön kertyvä liiallinen rauta aiheuttaa maksavaurioita, mikä hoitamattomana voi johtaa maksakirroosiin ja maksasyöpään. Haimassa raudan kertyminen johtaa insuliinituotannon häiriintymiseen ja diabeteksen syntymiseen. Lisäksi raudan liiallisesta kertymästä voi olla seurauksena kardiomyopatia, munuaisvaurioita, niveloireita sekä ihon pigmentaatiota.
Tiedustelut
mila@milalab.fi
Päivitetty 29.3.2024
