Natrium, seerumista
S -Na KL 2382
Natrium on elimistön pääasiallinen solunulkoinen kationi, jonka pitoisuus on tarkasti säädelty elimistön aineenvaihdunnan kannalta tiettyihin rajoihin. Natriumista 60 % sijaitsee elimistön nesteissä, joissa 97 % natriumista on solunulkoisessa nestetilassa, 40 % natriumista on luustossa. Natriumpitoisuutta säätelevät munuaiset ja elimistön nautittu vesimäärä. Natriumpitoisuuteen vaikuttavat monien entsyymien ja hormonien yhteisvaikutukset kuten verenpaineen säätelyyn osallistuva munuais-lisämunuaisakselilla toimiva RAA-järjestelmä (reniini-angiotensiini-aldosteroni) yhdessä sydänperäisten natriureettisten peptidien kanssa sekä veden erittymistä ja imeytymistä säätelevä aivolisäkkeen antidiureettinen hormoni (ADH).
Indikaatiot
Neste- ja elektrolyyttitasapainon seuranta.
Näyte
1 ml seerumia, min 0,5 ml. Näyte säilyy jääkaapissa kolme vuorokautta. Pitempiaikaista säilytystä varten näyte pakastetaan.
Säilytys ja lähetys
Lähetys huoneenlämpöisenä, jos perillä vuorokauden kuluessa. Säilyy viikonlopun yli jääkaapissa.
Menetelmä
Ioniselektiivinen elektrodi (ISE). Akkreditoitu menetelmä.
Vastausaika
1-2 arkipäivää
Viitearvot
137 – 145 mmol/l
Aikuisten viitearvot ovat yhteispohjoismaisen NORIP-tutkimuksen mukaiset.
Tulkinta
Suurentunut seerumin natriumpitoisuus eli hypernatremia liittyy yleensä riittämättömään veden saantiin tai liialliseen veden menetykseen. Tavallisin syy tilaan on riittämätön juominen kuten erityisesti vanhuksilla janontunteen heikkenemisen ja vähäisen juomisen seurauksena. Häiriötilat janokeskuksen toiminnassa kuten aivoverenkierron häiriöissä, aivokasvainten ja kallovammojen yhteydessä voivat johtaa hypernatremiaan. ADH:n puute harvinaisessa vesitystaudissa (diabetes insipidus) johtaa suuriin virtsamääriin (yli 10 litraa/vrk) ja tätä kautta suurentuneeseen natriumpitoisuuteen. Muita hypernatremian syitä voivat olla primaarinen hyperaldosteronismi, Cushingin tauti sekä liiallinen natriumpitoisen iv-liuoksen anto.
Vaikean hypernatremian (S -Na -pitoisuus yli 155 mmol/l) oireina esiintyy lihasnykäyksiä, kouristelua, sekavuutta ja jopa tajuttomuutta.
Alhainen natriumpitoisuus eli hyponatremia syntyy joko natriumin menetyksestä tai liiallisesta elimistöön kertyneestä nestemäärästä. Pitkään jatkunut oksentelu ja ripulointi voivat johtaa natriumin liialliseen menetykseen. Tavallisempi syy hyponatremiaan on kuitenkin joko natriumin menetys runsaan hikoilun seurauksena (kuuma kesäpäivä, maratonjuoksu) tai veden liiallinen kertyminen elimistöön. Syynä liialliseen veden kertymiseen voi olla aivolisäkkeen erittämän hormonin ADH:n liiallinen eritys, joka vähentää veden erittymistä munuaisten kautta.
Tietyt lääkeaineet kuten epilepsialääkkeet (karbamatsepiini, valproaatti, lamotrigiini), masennuslääkkeet, solunsalpaajalääkkeet kuten syklofosfamidi ja vinkristiini voivat lisätä ADH:n erittymistä tai voimistaa sen vaikutusta. Nesteenpoistolääkkeen tiatsidin liiallinen käyttö voi johtaa hyponatremiaan. Muita hyponatremian syitä voivat olla lisämunuaisen vajaatoiminta (Addisonin tauti), sydämen vajaatoiminta, nefroottinen syndrooma, munuaisten vajaatoiminta ja maksakirroosi.
Hyponatremia on lievä, seerumin natriumpitoisuuden ollessa välillä 130–135 mmol/l ja vaikea, kun S -Na on alle 125 mmol/l. Vaikea hyponatremia aiheuttaa väsymystä, voimattomuutta, päänsärkyä, pahoinvointia ja lihaskramppeja. Pahimmillaan tila voi johtaa hermosto-oireisiin, kouristuksiin ja sekavuuteen.
Huomautuksia
Samasta näytteestä voidaan määrittää myös S -ALAT (KL 1026), S -AFOS (KL 1046), S -ASAT (KL 1128), S -GT (KL 1489), S -hsCRP (ATK 8022), S -K (KL 2001).
Tiedustelut
mila@milalab.fi
Päivitetty 9.10.2023
