MANGAANI, kokoveri
B-Mn KL 3748
Mangaani on ns. siirtymäalkuaine, joka muistuttaa kemiallisilta ominaisuuksiltaan rautaa. Näiden hivenaineiden reitit ovat osittain yhtenevät elimistössä ja raudanpuutosanemialla voi olla vaikutusta mangaanitasoihin. Neljäsosa elimistön mangaanista on luustossa. Luuston lisäksi mangaania on aivoissa, maksassa, haimassa, sydämessä ja munuaisissa.
Mangaani toimii rakenneosana mangaanisuperoksididismutaasientsyymissä (MnSOD) osallistuen antioksidanttina happiradikaalien neutralointiin. Mangaani on myös kofaktorina entsyymeissä, jotka osallistuvat aminohappojen, rasvojen ja hiilihydraattien metaboliaan. Mangaani osallistuu elimistön typpiaineenvaihduntaan ureasyklin osana, hermovälittäjäaineen glutamiinin tuottoon glutamiinisyntetaasi-entsyymin aktivaattorina sekä luustonmuodostuksessa välttämättömien mukopolysakkaridien tuotantoon.
Kokoveren mangaanipitoisuus kuvastaa elimistön mangaanitasoja.
Indikaatiot
Elimistön mangaanitasojen selvittäminen.
Näyte
2 ml litium- tai natriumhepariiniverta
Sekoita näyte hyvin. Putkessa ei saa olla hyytymiä. Ota hivenainenäytteet viimeiseksi näytteenottoneulan puhdistamiseksi mahdollisista hivenainejäämistä. Jos on vain tämä pyyntö, ota ensin yksi ylimääräinen putki. Paastoa ei tarvita. Ei hivenainevalmisteita 12 h ennen näytteenottoa.
Säilytys ja lähetys
Näytteenottopäivänä lähetys huoneenlämmössä (lähetys ma-to). Viikonlopun yli säilytys pakastettuna, lähetys huoneenlämmössä.
Menetelmä
ICP-MS
Vastausaika
10 arkipäivää
Viitearvot, laskennalliset
naiset 0,06 – 0,31 µmol/l
miehet 0,07 – 0,34 µmol/l
Samasta näytteestä voi tarvittaessa mitata myös Cu, K, Mg, P, Se ja Zn.
Viitealueet on laskettu Mineraalilaboratorio Milan tutkimustietokannasta, josta viitejakaumasta on poistettu selvästi poikkeavat tulokset. Loppuaineistosta on määritetty 90 %:n keskipersentiiliväli. Päivitetty viimeksi 2017.
Tulkinta
Mangaania sisältäviä elintarvikkeita ovat täysjyvävilja, palkokasvit, pähkinät, punajuuri, porkkana sekä tee. Marjoista mustikka, puolukka ja karpalo sisältävät mangaania. Ruoasta mangaania imeytyy vain noin 5 %. Pääosa mangaanista poistuu ulosteiden kautta ja vain pieni osa erittyy virtsaan. Mangaani läpäisee istukan ja hengitettynä mangaani voi päästä aivoihin nenän hajuhermojen kautta.
Vaikka mangaanin puutos on harvinainen, hyvin pitkäaikainen yksipuolinen ravinto voi johtaa mangaanin puutokseen. Mangaanin saanti vähenee käytettäessä ravintona pelkästään lihaa, maitotuotteita, sipulia, kaalia sekä perunaa. Puutosoireina voi esiintyä neurologisia oireita kuten huimausta ja tasapainohäiriöitä sekä aineenvaihduntahäiriöitä, joilla on vaikutusta mm. sokeri- ja rasva-aineenvaihduntaan.
Ruoasta tai lääkkeellisestä hoidosta saatava mangaanimyrkytys on epätodennäköinen. Sen sijaan kaivovedessä olevan mangaanin määrä voi nousta korkeaksikin. Juomaveden suuri mangaanipitoisuus voi olla riski erityisesti lapsille, sillä suurina pitoisuuksina mangaani on neurotoksista. Juomaveden mangaanipitoisuudet yli 100 µg/l jatkuvasti käytettynä voivat aiheuttaa lapsilla oppimisvaikeuksia, käyttäytymishäiriöitä, hienomotoristen toimintojen hidastumista sekä älykkyysosamäärän laskua.
Mangaanipitoisen pölyn hengittäminen esim. kaivostoiminnan yhteydessä voi aiheuttaa keskushermos-tollisia oireita, jotka muistuttavat Parkinsonin taudin oireita.
Tiedustelut
mila@milalab.fi
Päivitetty 29.3.2024
