Kalium, seerumista
S -K KL 2001
Kalium on pääasiallinen solunsisäinen kationi. Kaliumista 98 % sijaitsee solun sisällä säädellen solun tilavuutta ja happo-emäs-tasapainoa. Paitsi hermoimpulssien kulkuun kalium osallistuu myös lihassupistuksen säätelyyn ollen välttämätön sydämen normaalin rytmin säätelyssä. Munuaiset säätelevät tehokkaasti elimistön kaliumtasapainoa.
Indikaatiot
Neste- ja elektrolyyttitasapainon, happo-emästasapainon ja diureettihoidon seuranta. Neste- ja happo-emästasapainon arviointi.
Näyte
1.0 ml seerumia (min 0.5 ml). Hemolysoitunut näyte ei kelpaa. Näyte on eroteltava mahdollisimman pian näytteenoton jälkeen hemolyysin ehkäisemiseksi.
Säilytys ja lähetys
Lähetys huoneenlämmössä, jos perillä vuorokauden kuluessa. Säilyy viikonlopun yli jääkaapissa.
Menetelmä
Ioniselektiivinen elektrodi (ISE). Akkreditoitu menetelmä.
Vastausaika
1-2 arkipäivää
Viitearvot
Aikuiset, 3,5 – 5,1 mmol/l
alle 16 v, 3,3 – 5,2 mmol/l
Aikuisten viitearvot ovat ennen yhteispohjoismaisen NORIP-tutkimusta edelttävät viitearvot.
Tulkinta
Suurentuneen seerumin kaliumpitoisuuden eli hyperkalemian syynä voi olla kaliumin liiallinen vapautuminen soluista tai erittymisen vähentyminen munuaisten kautta. Kaliumin soluista vapautumista voi tapahtua kudostuhon, asidoosin tai voimakkaan fyysisen rasituksen seurauksena. Munuaisten ja RAA-järjestelmän vajaatoiminta tai lääkeaineet kuten sydän- ja verenpainelääkkeinä käytetyt ACE -estäjät sekä diureettina käytetty spironolaktoni voivat johtaa hyperkalemiaan. Harvinaisempana syynä voi olla lisämunuaisten vajaatoiminta, Addisonin tauti.
Hyperkalemian oireita alkaa esiintyä, kun kaliumpitoisuus nousee yli 5,5 mmol/l. Oireina esiintyy väsymystä, lihasheikkoutta, sydämen rytmihäiriöitä ja halvausoireita.
Matala kaliumpitoisuus, hypokalemia johtuu yleensä kaliumin menetyksestä elimistöstä. Yleinen syy tähän on nesteenpoistolääkkeiden diureettien käyttö. Myös kaliumin menetys runsaiden oksennusten ja ripuloinnin tai liiallisen ulostuslääkkeiden käytön yhteydessä voi johtaa hypokalemiaan. Vähäinen kaliumin saanti vakavassa aliravitsemustilassa, anoreksiassa voi myös johtaa hypokalemiaan. Harvinaisempia syitä ovat hyperaldosteronismi, Cushingin oireyhtymä, munuaisten tubulusvauriot tai liiallinen lakritsinsyönti.
Hypokalemiaa tavataan myös magnesiuminpuutteessa.
Lieväkin hypokalemia voi altistaa sydämen rytmihäiriöille ja vaikea hypokalemia on vaarallinen tila, jossa ilmenee sydämen rytmihäiriöiden lisäksi voimattomuutta ja lihasheikkoutta.
Huomautuksia
Samasta näytteestä voidaan määrittää myös S -ALAT (KL 1026), S -AFOS (KL 1046), S -ASAT (KL 1128), S -GT (KL 1489), S -hsCRP (ATK 8022), S -Na (KL 2382).
Tiedustelut
mila@milalab.fi
Päivitetty 9.10.2023
