Jodidi, virtsasta, kreatiniiniin suhteutettu
U -I suht. ATK8014
Osatutkimukset:
U -I KL 1984
U -Krea KL 2145
ATK 8228 Pakettitutkimus, joka sisältää kaikki kolme arvoa (ATK8014, KL 1984, KL 2145)
Jodi on kilpirauhashormonien rakenneosa ja tätä kautta välttämätön normaalille kasvulle ja kehitykselle sekä normaalille aineenvaihdunnalle. Suurin osa elimistön jodista sijaitsee kilpirauhasessa ollen 70-80 % jodin kokonaismäärästä 15-20 mg. Riittävä jodin saanti on erityisen merkityksellistä sikiövaiheessa ja ensimmäisten elinvuosien aikana, jolloin kilpirauhashormoneilla on oleellinen merkitys aivojen kehittymiselle. Myöhemmissä elämänvaiheissa kilpirauhashormonit säätelevät paitsi perusaineenvaihduntaa myöskin elimistön sopeutumista pitkäaikaiseen stressiin. Suurin osa (noin 90 %) plasman sisältämästä jodista erittyy munuaisten kautta virtsaan ja virtsan jodipitoisuus kuvastaa hyvin elimistön jodin saantia.
Indikaatiot
Riittävän jodin saannin arviointi
Näyte
1 ml aamuvirtsaa, joka on ollut rakossa vähintään 4 h, mutta enintään 12 h. Nestetasapainon voimakkaat vaihtelut heikentävät tuloksen luotettavuutta. Vastaavana aikana ennen näytteenottoa on vältettävä runsasta juomista, nesterajoitusta ja voimakasta fyysistä rasitusta. Jodipitoisia lisäravinteita tulee välttää 24 tuntia ennen näytteenottoa. Pieni määrä ruokasuolaa ei haittaa tutkimusta. Varjoainetutkimuksista tulee olla kulunut yli 3 kk ennen näytteenottoa. Kontaminaation välttämiseksi kädet ja virtsaputken suu pestään vedellä ennen näytteenottoa. Vältä veren sekoittumista virtsaan.
Säilytys ja lähetys
Näytteenottopäivänä (ma-ke) lähetys huoneenlämmössä. Säilyy viikonlopun yli jääkaapissa. Pidempiaikainen säilytys pakastettuna, pakastettu näyte lähetetään pakastettuna.
Menetelmä
Jodin mittaus: ICP-MS. Tulos suhteutetaan samasta näytevirtsasta mitattuun kreatiniiniarvoon (U -Krea, fotometrinen).
Vastausaika
10 arkipäivää
Viitearvot
U -I -tutkimuksen WHO:n suosittelemat viitearvot:
Aikuiset ja yli 6 vuotiaat lapset:
alle 20 µg/l vaikea jodin puutos
20 – 49 µg/l kohtalainen jodin puutos
50 – 99 µg/l lievä jodin puutos
100 – 199 µg/l optimaalinen jodin saanti
200 – 299 µg/l enemmän kuin riittävä jodin saanti (riski ihmisille, joille on ominaista pitkäaikainen jodipuute ja nopea lisääntynyt jodin saanti aiheuttaa kilpirauhasen liikatoimintaa 5-10 vuoden kuluttua)
yli 300 µg/l mahdollisia terveysvaikutuksia aiheuttava liiallinen jodinsaanti (jodin aiheuttamat
kilpirauhasen liikatoiminta, autoimmuuni kilpirauhassairaudet)
Raskauden aikana:
alle 150 µg/l puutteellinen jodin saanti
150 – 249 µg/l riittävä jodin saanti
250 – 499 µg/l vaatimukset ylittävä jodin saanti
≥ 500 µg/l liiallinen jodin saanti
Imettävät äidit ja alle 2 vuotiaat lapset:
alle 100 µg/l puutteellinen jodin saanti
≥ 100 µg/l riittävä jodin saanti
Imettävillä äideillä ja alle 2 vuotiailla lapsilla virtsan jodidi (U -I) konsentraatiota 100 µg/l voidaan pitää riittävän jodinsaannin rajana, mutta muita suositusarvoja ei ole näille ryhmille määritelty.
U -Krea
naiset 1,7 – 19,4 mmol/l
miehet 2,3 – 23,5 mmol/l
Vastausaika
10 arkipäivää
Tulkinta
Jodin saantisuositus aikuisille on 150 µg/vrk. Jodia saadaan vain ravinnon kautta, mihin vaikuttaa oleellisesti maaperän jodipitoisuus ja elintarvikkeiden käsittely. Merkittävimpiä jodia sisältäviä elintarvikkeita ovat maitovalmisteet ja viljatuotteet sekä jodioitu ruokasuola, kalat, äyriäiset ja levät. Joidenkin ruoka-aineiden sekä tupakansavun sisältämät goitrogeenit häiritsevät jodin pääsyä kilpirauhassoluun. Goitrogeenejä sisältävät mm. kypsentämättömät lanttu, porkkana, nauris, kaalit, pinaatti, bataatti, päärynä, persikka, mansikka, maapähkinä ja soijatuotteet sekä hirssi myös kypsennettynä. Näillä voi olla merkitystä lähinnä olemassa olevan jodin puutoksen yhteydessä.
Jodin puutos
Jodin puutos ja pitkäaikaisena jo vaje johtaa kilpirauhasen vajaatoimintaan, mikä voi johtaa moniin kehityksen, kasvun ja elintoimintojen häiriöön. Krooninen jodinpuutos on maailmanlaajuinen ravitsemusongelma, jonka aiheuttamat kehitysongelmat ovat ehkäistävissä diagnosoimalla jodinpuute.
Jodipuutos on hyvin yleistä myös suomalaisilla, etenkin suolarajoituksia noudattavilla, ellei saantia ole muuten turvattu. Sikiövaiheessa jodin puutos voi johtaa keskenmenoon, sikiökuolemaan ja synnynnäisiin poikkeamiin. Hoitamattomana jodin puute johtaa kretinismiin ja henkiseen kehitysvammaisuuteen. Aikuisella jodin puute voi näkyä kilpirauhasen suurentumisena, heikentyneenä työtehona, henkisten toimintojen häiriönä ja vaikuttaa myös mm. silmänpohjarappeumien syntyyn. Erityisesti vegaanista ja maidotonta ruokavaliota käyttävän tulee kiinnittää huomiota jodinsaantiin.
Joditila tulisi määrittää kaikilta ainakin kerran. On arvioitu, että usein kilpirauhasen vajaatoiminnan oireita lääkityksin hoidettaessa yritämmekin korjata jodin puutoksen oireita. Ennen jodihoitoa tulee varmistaa, ettei taustalla ole myöskään kilpirauhastulehdus, jolloin hoitolinjaa pitää arvioida laajemmin.
Liiallinen jodin saanti
Liiallinen jodin saanti on vaarana nautittaessa ravintolisiä, kuivattua merilevää sekä mahdollisesti joitakin jodia sisältäviä lääkkeitä. Aikuisilla hyväksyttävä suurin päivittäinen jodin saanti on 600 µg. Riippuen elimistön joditilasta, liikasaanti voi johtaa kilpirauhasen vajaa- tai liikatoimintaan. Liiallinen jodin saanti raskauden aikana on vaarallista, sillä se voi aiheuttaa vastasyntyneelle kilpirauhasen vajaatoiminnan.
Omatoiminen jodilisän käyttö säteilyvaaran pelossa voi johtaa hengenvaaraan.
Lähteet:
Iodine guidelines by WHO: World Health Organization. United Nations Children´s Fund & International Council for the Control of Iodine Deficiency Disorders. Assessment of iodine deficiency disorders and monitoring their elimination. 3rd ed. Geneva, Switzerland: WHO, 2007 https://apps.who.int/iris/bitstream/handle/10665/43781/9789241595827_eng.pdf?sequence=1
https://ods.od.nih.gov/factsheets/Iodine-HealthProfessional/#h5
Tiedustelut
mila@milalab.fi
