Fosfori

FOSFORI, kokoveri
​B -P ATK 8008

Pääosa eli 80-85 % elimistön sisältämästä fosforista sijaitsee luustossa hydroksiapatiittimuodossa (Ca10(PO4)6(OH)2), 15 % solujen sisällä ja vain 1 % plasmassa ja solunulkoisessa nesteessä. Fosforilla on tärkeä merkitys solujen energiataloudessa energiarikkaissa molekyyleissä (ATP, ADP, AMP) sekä elimistön happo-emästasapainon säätelyssä. Fosfaatti on rakenneosana solukalvojen fosfolipideissä ja solujen perimäaineksessa. Fosfori osallistuu hiilihydraattien, proteiinien ja rasvojen aineenvaihduntaan.

Fosfaatin aineenvaihdunta liittyy läheisesti kalsiumin aineenvaihduntaan. Molempien säätely tapahtuu lisäkilpirauhashormonin (PTH), 1,25-(OH)2-D-vitamiinin (kalsitrioli) ja luuston fibroblastikasvutekijä 23:n (FGF23) alaisuudessa. Munuaiset ovat tärkeässä osassa elimistön fosforitasapainon säätelyssä ja reagoivat nopeasti elimistön fosforipitoisuuden muutoksiin.

Plasman fosfaatti heijastaa huonosti elimistön fosforivarastoja. Pitoisuusmittaus kokoverestä antaa elimistön fosforitasosta paremman kuvan.

Indikaatiot

Elimistön fosforivarastojen arviointi.

Näyte

5 ml litium- tai natriumhepariiniverta. Sekoita näyte hyvin. Putkessa ei saa olla hyytymiä. Ota hivenainenäytteet viimeiseksi näytteenottoneulan puhdistamiseksi mahdollisista hivenainejäämistä. Jos on vain tämä pyyntö, ota ensin yksi ylimääräinen putki. Paastoa ei tarvita. Ei hivenainevalmisteita 12 h ennen näytteenottoa. Vastaus vakioidaan kokoveren Hkr arvoon (B -PVK). Asiakkaan tulisi määrittää hematokriitti ennen näytteen lähettämistä ja ilmoittaa tulos lähetteessä. Hkr-arvo on välttämätön tulosten tulkinnalle. Ilman mitattua Hkr-arvoa käytetään vakio Hkr-arvoa.

Säilytys ja lähetys

Näytteenottopäivänä lähetys huoneenlämmössä (lähetys ma-to). Viikonlopun yli säilytys pakastettuna, lähetys huoneenlämmössä.

Menetelmän periaate

ICP-MS, Akkreditoitu menetelmä

Vastausaika

10 arkipäivää

Viitearvot, laskennalliset

naiset 9,8 – 13,1 mmol/l (hkr 0,39)
​miehet 9,9 – 13,5 mmol/l (hkr 0,42)

Hkr-arvo vaikuttaa viitearvoihin. Samasta näytteestä voi tarvittaessa mitata myös Cu, K, Mg, Mn, Se ja Zn.

Tulkinta

Ravinnon hyviä fosfaattilähteitä ovat maito- ja viljatuotteet, liha, kala ja kananmuna. Nämä imeytyvät 60-70 prosenttisesti. Viljatuotteissa fytaatti heikentää fosfaatin imeytymistä. Lisäaineina fosfaatteja on prosessoiduissa elintarvikkeissa kuten sulatejuustoissa, lihavalmisteissa ja kolajuomissa. Lisäainefosfaatit imeytyvät kaikkein tehokkaimmin imeytymisen ollen lähes 100 %. Ravinnosta saadun fosfaatin imeytyminen tapahtuu suoliston kautta.

Fosforin puutteen taustalla voi olla lisääntynyt eritys virtsaan tai vähentynyt imeytyminen suolistosta. Häiriöiden syy voi olla perinnöllinen, munuaisperäinen, suolistosairaus tai lääkkeiden/toksiinien aiheuttama. Vakavasti sairailla potilailla aliravitsemustiloissa, kuten anoreksiassa, alkoholismissa tai huonossa tasapainossa olevilla diabeetikoilla fosfaatinpuutos on tavallinen. Hyperparatyreoidismissa PTH:n liikatuotto lisää fosfaatin erittymistä munuaisista virtsaan ja johtaa fosforin puutokseen. Akuutti fosforin puutos ilmenee neuromuskulaarisina oireina kuten ärtyneisyytenä, sekavuutena, lihasheikkoutena sekä tajunnan tason laskuna. Kroonistunut fosforin puutos aiheuttaa osteomalasian ja riisitaudin.

Tavallisin syy hyperfosfatemiaan on akuutti tai krooninen munuaisten vajaatoiminta. Fosforin saanti ylittää munuaisten vajaatoiminnassa fosfaatin erittymisen virtsaan. Tilanne voi johtaa hypokalsemian kautta PTH:n liialliseen erittymiseen ja sekundaariseen hyperparatyreoidismiin. Tilalla voi olla vaikutusta kardiovaskulaaristen ongelmien syntyyn ja lisääntyneisiin kuolemiin. Myös jatkuva runsas fosfaatin saanti prosessoitujen elintarvikkeiden lisäainefosfaattien muodossa suhteessa vähäiseen kalsiuminsaantiin voi olla ongelmallista ja johtaa luun hajoamiseen. Fosforin suurin turvallinen vuorokausiannos on 3000 mg.

Tiedustelut

mila@milalab.fi