​Ravitsemusmittausten merkitys

Mikroravinteiden tason määrittäminen on tärkeä työkalu lääkäreille ravitsemushoidossa, oli sitten kysymys terveyden ylläpitämisestä tai sairauksien hoidosta. Vakavien sairauksien yhteydessä mikroravinteiden mittaaminen on entistä tärkeämpää, sillä ravitsemushoito on merkittävä osa kokonaisvaltaista hoitoa esimerkiksi infektiosairauksissa ja muissa autoimmuunisairauksissa. Suomessa Evira antoi mm. vuonna 2016 tiedotteen, jossa ilmeni, että yli 60 prosentilla väestöllä on jodinpuute.

Valtion ravitsemusneuvottelukunnan (VRN 2010) alkusanoissa sanotaan seuraavaa:

Ravitsemushoito suositus sairaaloihin, terveyskeskuksiin, palveluja hoitokoteihin sekä kuntoutuskeskuksiin. Alkusanat ” Hyvä ravitsemus edistää terveyttä, toimintakykyä ja elämänlaatua. Se ehkäisee sairauksia, edistää toipumista sekä vähentää lisäsairauksien vaaraa. Ravitsemushoito on olennainen osa potilaiden hoitoa”

Mikroravinteiden merkitys maailman laajuisesti

Vuonna 1992 oli 159 maata mukana päättämässä Maailman terveysjärjestössä (WHO) toimenpiteistä, joilla mikroravinteiden puutostilat maailman väestössä saadaan poistettua. He päättivät pääasiallisesta tavoitteesta poistaa raudan, jodin, A-vitamiini ja muiden tärkeiden mikroravinteiden puutostilat.

Puutostilat eivät koske ainoastaan kehitysmaita vaan myös kehittyneitä maita. Euroopassa todettiin jo 2006 että 57 prosentilla väestöstä oli jodinpuutos. WHO on todennut 2006, että jodin, raudan, A-vitamiinin ja sinkin puutokset maailmanlaajuisesti muodostavat vakavan terveysuhan, joka vaikuttaa tulehduksiin, metabolisiin oireyhtymiin sekä estävät henkisen ja fyysisen kehityksen. Jo pienikin puutostila voi vaikuttaa merkittävästi ihmisen toimintakykyyn.

Mikroravinteiden puutostilojen arviointi on osa vajaaravitsemuksen arviointia. Maailman terveysjärjestö on todennut, että mikroravinteiden puutostilojen mittaaminen on suhteellisen edullinen tapa selvittää ja korjata puutostiloja. Mikroravinteiden puute on käsitteenä Maailman Terveysjärjestössä MNM (micronutrientmalnutrition) ja eri puutostiloilla on omat tautiluokitukset Maailman terveysjärjestön ICD-10 tautiluokitusjärjestelmässä.

Euroopan neuvosto on todennut, että ravitsemushoito on osa potilaan lääketieteellistä hoitoa. Neuvosto on myös todennut, että senioriväestöllä on riski kärsiä B-vitamiinien, C – ja D – vitamiinien, seleenin, sinkin ja kalsiumin puutteesta.